Täydellisen talvipäivän porosafari

Yhtenä juttuna Lappi -bucket list:llä oli päästä halailemaan poroja ja porosafari kenties mahdollistaisi tämän. Työkaverini Jouni työskentelee päätyönään täällä Saariselällä Northern Lights Village:lla porosafarien vetäjänä ja pääsin hänen mukaan parin tunnin porosafarille. Poroja halailemaan en kuitenkaan valitettavasti päässyt, mutta muuten vietin oikein ihanat pari tuntia porojen kanssa.

En muista koskaan ennen nähneeni poroja ja ensimmäisen kerran täällä poron tien varressa nähdessäni, olin aivan innoissani. Muut samassa autossa olleet eivät olleet siitä niin innoissaan, eikä niihin poroihin muutenkaan olisi kannattanut lähteä tekemään lähempää tuttavuutta. Onneksi vaihtoehtojakin löytyy. Sen lisäksi, että porojen kasvatus ravinnoksi on yksi tapa elättää itseään täällä, myös poroturismi on tuonut paikallisille elinkeinon hankintaan lisämahdollisuuden, ja samalla luoden Lapin ulkopuolelta tuleville elämyksiä, joita nuo suloiset karvapallot antavat. Porosafareita on tarjolla useilla eri yrityksillä.

 
POROSAFARI_2
 

Porosafari ja eettisyys

 

Tällaisten eläinelämysten yhteydessä on myös aiheellista pohtia toiminnan eettisyyttä. En ole täysin voinut sulkea ajatuksista poro- ja huskysafareiden eettisyyttä niihin osallistuessani. Koska poroilta itseltään ei voi kysyä, että haluavatko he olla mukana poroelämysten tuottamisessa, ei porosafareita voi sanoa täydellä varmuudella eettiseksi. Jouni kertoi, että suurimman osan vuodesta safariporotkin viettävät vapaana luonnossa, eivätkä porot matkailusesonkien aikanakaan tee koko ajan töitä. Pororaitoihin, eli ahkiota tai rekiä vetävien porojen jonoon, osallistuvia poroja vaihdellaan päivän mittaan. Jokainen poro ”työskentelee” ainoastaan muutaman tunnin päivässä, ja loppuajan se saa mussutella jäkälää kavereiden kanssa aitauksessa.

 

Porosafari -toiminnasta jäi vahva tunne, että kaikki tehtiin porojen hyvinvointi edellä, vaikkakin tietyissä määrin porotalous on melko brutaalia. Suomessa saa olla 200 000 poroa, jotta luonnon kantokyky kestää porot ja poroille riittää ruokaa. Näistä poroista n. 5% on uroksia. Uroksethan ovat tunnetusti viriilejä tapauksia, ja jos niitä olisi liikaa, syntyisi liikaa myös pikkuporoja. Sen vuoksi usein miten lautaselta löytyvät porot ovatkin nuoria uroksia. Rajattu porojen määrä vaikuttaa myös siihen, ettei niin sanotusti hyödyttömiä poroja voida pitää vain, koska ne ovat niin söpöjä.

 
POROSAFARI_6  

Itse porosafaria varten olin saanut ohjeeksi pukeutua lämpimästi. Paljon ulkoilua harrastaneena luulin osanneeni laittaa riittävästi vaatetta päälle, mutta Jouni totesi heti, että pitää hakea kunnon haalari ja lämpimämmät kengät, muuten paleltuisin. Onneksi kaikki oli lainattavissa Villagelta, eikä osallistuminen jäänyt siitä kiinni.

 

Mitä porosafariin sisältyi?

 

Löysin sitä mitä olin täältä lähtenyt hakemaan: rauhaa.

 

Vaatetäydennyksen jälkeen siirryimme ensin kodalle nuotion äärelle, jossa Jouni kertoi poroista ja porojen kasvatuksesta enemmän. Tämän jälkeen siirryimme porojen luokse. Pääsin Taneli-poron kyytiin joukon häntäpäähän ja ymmärrän, miksi meidät laitettiin sinne perää pitämään. Itse poroajelu kesti n. 30 minuuttia, jonka aikana sekä minä että Taneli oltaisiin haluttu mennä kovempaa. Taneli oli kovasti sitä mieltä, että vauhti oli liian hidas ja yritti vähän väliä lähteä ohittelemaan. Turvallisuussyistä kuitenkin vauhti oli pidettävä kävelyvauhtina, sillä muuten reet olisivat lennelleet sinne tänne. Porot pystyvät parhaimmillaan juoksemaan jopa 70km/h. Siinä vauhdissa olisi ollut pipossa pitelemistä.

 
POROSAFARI
 

Toisaalta mikäpä siinä oli körötellessä, kun monen pilvisen päivän jälkeen taivas oli kirkas ja aurinkokin jakoi värejä, vaikkakin horisontin alapuolelta. Tuossa hetkessä koin pitkästä aikaa aitoa onnellisuutta. Vaikka monet asiat elämässä eivät olleetkaan järjestyksissä, tuossa hetkessä mikään ei ollut vialla. Kaikki oli hyvin. Löysin sitä mitä olin täältä lähtenyt hakemaan: rauhaa.

 

Köröttelyn jälkeen parkkeerattiin porot ja mentiin lämmittelemään takaisin kotaan nuotion äärelle kuuman mehun ja lämpimien voileipien kera. Samalla Jouni kertoi paljon lisää poroista ja saamelaisesta kulttuurista yleensäkin, jonka jälkeen vuorossa olikin ehkä eniten odotetuin osuus. Pääsimme tapaamaan ja silittelemään poroja ihan läheltä.

 
POROSAFARI_3
 

Persoonalliset porot

 

Olisin kovasti halunnut halailla poroja, ja vaikka ne onkin opetettu tietyssä määrin ihmisiin, pohjimmiltaan ne ovat villieläimiä, joilla jokaisella on oma persoonansa. Jouni kertoikin, että toiset porot antavat hänen halailla, mutta jos hän meni jotain toista poroa halimaan, olisi sarven jäljet takapuolessa pian.

 

Kerran hän oli mennyt farkuissa ja niin sanotusti tavallisissa vaatteissa poroaitaukseen ja kaikki porot olivat juosseet karkuun. Oli oma aikansa mennyt, että porojen luottamus oli erilaiset vaatteet päälläkin voitettu, vaikka perinteisissä poronhoitovaatteissa monet poroista tulevat moikkaamaan. Halailujen sijaan pääsimme silittelemään niitä ja syöttämään jäkälää. Yhden sellaisen olisin mielelläni ottanut mukaan, mutta ystävä ei kyllä olisi onnellinen etelässä, joten ehkä parempi, että itse tulen pohjoiseen taas tervehtimään poroja.

 

Northern Lights Village löytyy sekä Saariselältä ja Leviltä. Kylän upeat revontulimökit olisivat upea kokemus, mutta tähän aikaan vuodesta ne ovat melko bookattuja, eikä revontuliakaan voida takuulla luvata, luonnonilmiöstä kun on kyse. Majoituksen lisäksi tarjolla on erilaisia aktiviteetteja, joista porosafarit ovat yksi. Porosafareita on kolmea erilaista; 25min poroajelua; 2 tunnin porosafari, jossa tehdään n. 30 min poroajelu ja kuullaan poronhoidosta kuuman marjamehun äärellä, sekä 4 tunnin poropäivä, johon kuuluu edellisen lisäksi lounas ja enemmän aikaa porojen kanssa.

 
*Porosafari saatu.
 
POROSAFARI_5
 

Millaisia ajatuksia eläinten käyttö matkailuelämyksien toteuttamisessa herättää teissä?

12 Comments

  • Reply
    Satu
    29 joulukuun, 2019 at 5:46 pm

    Kaikkia eläimiä tulee kohdella arvokkaasti ja niille tulee antaa mahdollisuus toimia lajinomaisesti.

    • Reply
      Annukka V
      19 tammikuun, 2020 at 9:28 pm

      Tuo lajinomainen eläminen eläimillä on kyllä tärkeää, myös ihan jo lemmikkieläimillä. Välillä näkee, että lemmikkejäkin on ”valjastettu” ihan ihme hommiin.

  • Reply
    Hanna / Parasta matkalla
    29 joulukuun, 2019 at 6:35 pm

    Tuo eettisyys tosiaan mietityttää usein itseänikin, mutta uskon, että Suomessa eläimistä pidetään pääsääntöisesti hyvää huolta. Itsekin olen Lapissa käynyt husky-ajelulla ja issikkaratsastuksella. Hienoja kokemuksiahan ne ovat, mutta muualla maailmassa sitä yleensä miettii tarkemmin, millaisiin eläinaktiviteetteihin sitä lähtee mukaan tai haluaako tukea käynnillään esimerkiksi eläintarhoja. Hienoa, että pohdit kirjoituksessasi myös eettisyyttä! Ja tulipa muuten ikävä Lappiin😊.

    • Reply
      Annukka V
      19 tammikuun, 2020 at 9:30 pm

      Joo ulkomailla mäkin mietin paljon sitä. Esimerkiksi härkätaistelu kulttuurisena tapahtumana kiinnostais kovasti, mutta sitten taas sen eettinen puoli vaivaa, joten olen jättänyt sen väliin. Samoin on myös delfiinien suhteen, ihana olis päästä uimaan niiden kanssa, mutta en pystys nauttimaan siitä, kun tietää mitä siellä taustalla on.

  • Reply
    Melissa
    30 joulukuun, 2019 at 8:28 am

    On näillä poroilla ja koirilla niin paljon paremmin asiat kuin noilla Puolan hevosilla, jotka vetää turisteja lähes ympäri vuorokauden. Huskyt myös tarvitsee tuota vetämistä ja nauttivat touhusta.

    • Reply
      Annukka V
      19 tammikuun, 2020 at 9:33 pm

      Varmasti maantieteellisellä sijainnilla. kulttuurilla kuin myös taloudellisella tilanteella on merkitystä siinä kuinka elämiä kohdellaan.

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    30 joulukuun, 2019 at 2:35 pm

    Porosafarilla en ole koskaan ollut, mutta poroja on muuten tullut nähtyä paljon Lapin matkoilla. Kun lapset olivat pienempiä, he ”suorittivat” poroajokortin yhdellä pohjoisen reissulla. Porojen kohdalla en ole eettisyyttä niin paljon pohtinut, koska ne saavat olla suurimman osan ajasta kuitenkin luonnossa ja kohtelu on ymmärtääkseni hyvää.

    • Reply
      Annukka V
      19 tammikuun, 2020 at 9:35 pm

      Joo porojen kohtelu on hyvää, porojen kasvatus on kuitenkin tietynlainen elämäntapa, jonka vuoksi niistä pidetään ihan eri tavalla huolta. Eikä poroja saa ihan kuka tahansa edes omistaa/kasvattaa.

  • Reply
    riitta reissaa
    30 joulukuun, 2019 at 3:00 pm

    Porosafarilla on kiinnostavaa kuulla poronhoidosta. Minusta on hyvä, että Lapin matkailu tutustuttaa matkailijoita myös poroelinkeinoon ja tekee siitäkin osan matkailuaelinkeinoa. Poro on puolivilli eläin, jolla on riittää luonnossa vapaana vaeltaessaan haasteita.
    Kirjoitan ratsastusmatkablogia riitta reissaa ja ajattelen itse niin, että hevoset voivat hyvin, kun lähtevät mielellään matkailijan kanssa hommiin. Itselläni on vain tällaisia kokemuksia 21 maasta ja n 30 reissulta. Käytän Horsexplore-ratsastusmatkatoimistoa enkä mene tuntemattomille ja valvomattomille talleille.

    • Reply
      Annukka V
      19 tammikuun, 2020 at 9:37 pm

      Tuollaiset ratsastusmatkatoimistot varmasti helpottavat turvallisten ja eettisten paikkojen valinnassa. Itselläni on pitkä ratsastustausta ja valitettavasti olen nähnyt ihan Suomessakin miten huonosti hevosia on kohdeltu, kun niiden pelkkä arvo on ollut tuottaa rahaa.

  • Reply
    Erityinen Maailmalla/ Tea
    1 tammikuun, 2020 at 3:20 pm

    Ihanan näköistä, porot on meilläkin kokematta, kuten talvinen Lappikin.

    • Reply
      Annukka V
      19 tammikuun, 2020 at 9:38 pm

      Pelottavaa, että kohta talven taitaa enää voida kokea ainoastaan Lapissa. 🙁

Leave a Reply