Kotimaan matkailu Lappi Levi matkustus päiväpatikoinnit retkeily

Melkein onnistunut Kätkätunturin huiputus

Lappiin tullessani tavoitteenani oli ulkoilla ja talviretkeillä mahdollisimman paljon. Sää oli täydellinen tunturin huiputtamiselle. Aurinko paistoi ja pakkasta oli muutama aste. Pakkasin reppuuni evästä ja valokuvausvälineistön ja lähdin iloisena Kätkätunturin huiputukseen, ja eihän se huiputus ihan niin mennyt kuin olin kuvitellut.

Leville saapuessani vastassa ei ollut kaunis talvisää, vaan reipas vesisade. Eikä niiden kymmenen päivän aikana liian montaa aurinkoista pakkaspäivää ollut. Poikkeavien ilmojen vuoksi olin aika epävarma patikointikeleistä ja varustuksen tarpeesta. Huhuilin Facebookin ryhmissäkin tietoa, mutta jokaisella oli vähän erilaista tietoa Kätkätunturin huiputtamisen vaatimuksista johtuen päivittäin vaihtuvista sääoloista. Lopulta päädyin turisti-infoon kyselemään tilannetta. Ja se oli ensimmäinen virhe.

 
katka_tunturi_huiputus6
 

Turisti-infosta kerrottiin, että reitti olisi kuljettavissa ilman lumikenkiä. Toki liukas se olisi, mutta varovaisesti liikkuessa ei mitään ongelmaa pitäisi olla ja reitin alkuun pääsisin, kun seuraisin isoa tietä, joka menee järven vieressä. Ihan yhteen ei mennyt meidän käsitykset isosta tiestä, mutta ensimmäisten harhailujen jälkeen pääsin perille oikean polun alkuun. Olin saanut mukaani turistikartan alueesta, mutta kovin tarkkahan se ei ollut, eikä siinä näkynyt korkeuseroja ollenkaan. Onneksi reitin risteykset oltiin merkitty hyvin, joten periaatteessa reitillä pysyminen ei olisi ollut hankalaa.

 

Alkuun polku näkyikin erinomaisesti ja sillä pysymiseen ei tarvinnut karttaa. Kuitenkin turisti-infossa kerrottiin, että viimeiset 500m olisivat jyrkkää kiipeämistä. Ensimmäisen kilometrin jälkeen, kun olin lähes pystysuoria kohtia kiivetessäni, mietin, että jos viimeiset 500m olisivat vielä jyrkempiä, näillä varustuksilla en pärjäisi. Olisin tarvinnut mukaan vähintään jäänaskalin ja piikit kenkiin. Vaikka piikit kengissä ei olisi muutenkaan ollut huono juttu polun liukkauden vuoksi. Hetken asiaa mietittyäni totesin, että turisti-infon henkilö tarkoitti, että ensimmäiset 500m olisi jyrkkää kiipeämistä, sillä olihan koulussa maantiedon tunnilla opetettu, että tunturien huiput eroavat vuorien huipuista laakeudellaan.

 

Kätkätunturin reitti

 

Suurimman osan matkaa sain kulkea omassa rauhassani. Muutamia patikoijia reitillä tuli vastaan, eikä heidänkään patikointi häirinnyt luonnon rauhasta nauttimista. Jännitän vieläkin tuon nilkan takia vähän luonnossa liikkumista, ja olen ehkä jopa vähän liian varovainen, joten olin iloinen, ettei reitillä ollut kesäisen Nuuksion kaltaista ruuhkaa.

 

Alkuun maisemat eivät lumonneet, sillä lämpimät kelit olivat pudottaneet lumet puista ja ympärillä näkyi aika samanlaisia puita kuin etelässäkin, vaikka maa olikin lumessa. Kun olin päässyt nousemaan lähelle puurajaa, maisemat muuttuivat kuin taikaiskusta. Taivas hohti kevyessä liilan värissä ja maisemat näkyivät pitkälle. Horisontissa nousivat tunturit kilometrien päässä. Täysikuu loisti ja toisella puolella aurinko lämmitti. Ja se hiljaisuus, ainoastaan tuuli ilmoitti olostaan.

 
katka_tunturi_huiputus4
 

Ainut mitä reitillä kaipasin, oli välimatkatietoja. Varsinkin kiivetessä on jotenkin vaikeampi hahmottaa, että kuinka pitkän matkan sitä oikeastaan on kulkenut. Itse Kätkätunturin huipulle matkaa olisi polun alulta ollut noin 4,5km. Suoraa tietä kävellessähän tuo matka olisi helposti mennyt tuntiin, mutta muutaman tunnin jälkeen mieltä rupesi jo polttelemaan, että vieläköhän matkaa olisi paljon jäljellä.

 

Onneksi jopa Lapin tunturissa pystyy puhelimeen lataamaan maastokartan, jonka kanssa paikantaminen olisinkin jo huomattavasti helpompaa. Ainoastaan ongelmaksi nousi liian tehokas zoomaus, sillä luulin jo maastokartan mukaan saavuttaneeni huipun ja olin kääntynyt jo takaisin, kunnes tajusin, että olin zoomannut hieman liian lähelle ja todellisuudessa olinkin vasta päässyt ensimmäiselle nyppylälle, josta matkaa huipulle olisi vielä ollut noin kilometrin verran. Koska olin tullut huiputtamaan Kätkätunturia ei auttanut kuin kääntyä uudelleen kohti huippua. Onneksi en ollut tullut kuin muutaman sata metriä alas, enkä ihan alusta joutuisi aloittamaan.

 
katka_tunturi_huiputus3
 

Kätkäunturin haasteet

 

Edellisenä iltana tuuli oli ollut melkoinen ja Kätkätunturin laella polut olivat hautautuneet tuulen pöllyttämän lumen joukkoon. Kulkeminen oli hidasta, sillä jokaisen askeleen sai huolella valita. Siitä huolimatta hanki upotti vähän väliä, välillä polveen asti ja välillä nivusiin asti. Uppoamiset eivät lannistaneet siihen asti, kun aina välissä pääsi kuitenkin kulkemaan suhteellisen helposti. Kuitenkin ehkä noin 300-400 metriä ennen huippua polkua oli mahdoton löytää ja vaikka seurasin muiden jälkiä, hanki upotti niin paljon, että totesin helpoimmaksi tavaksi konttaamalla etenemisen. Olihan turisti-infon henkilö sanonut, että reitti on kuljettavissa ilman lumikenkiäkin, joten ehkäpä tämä hanki upottaa vain pieneltä matkalta näin pahasti.

 
katka_tunturi_huiputus7
 

Olin suunnitellut lähteväni hyvissä ajoin aamulla liikkeelle, mutta edellisen illan illallinen vaati vielä vähän voimia, ja päätinkin nukkua hieman pidempään. Se tunti, jonka nukuin pidempään, olisi kyllä voinut käyttää tunturillakin, mutta tuskinpa se olisi tilannetta silti muuttanut. Lopulta ehkä 100m kontattuani ja auringon alkaessa painua horisontin alle, päätin luovuttaa ja kääntyä takaisin. Vaikka harmitti ihan jumalattomasti, että huiputus jäi niin pienestä kiinni, oli pakko myös myöntää, että paremmalla varustuksella olisin päässyt perille. Joten eikun konttaamaan takaisin ne 100m, jonka jälkeen hanki taas kantoi, kunhan katsoi tarkkaan mihin astui.

 

Laskeutuessani tunturilta alas aurinko alkoi laskeutua ja loi päivän viimeisiä säteitään puiden väleistä. Maisemat olivat edelleen upeat. Niitä ihastellessa piti kuitenkin muistaa pysähtyä paikoilleen, sillä ajatuksissaan kävellessä liukastelut lisääntyivät ja välillä askel harhautui polun viereenkin upoten lumeen.
Jyrkimmät kohdat laskin ihan suosiolla pyllymäkeä. Jyrkkyyttä kuvasti hyvin, että pyllymäkeä laskiessa, oli kantapäät iskettävä kunnolla maahan jarruttamaan vauhtia, jotta pysyi polulla.

 

Tällä kertaa Kätkätunturi jäi huiputtamatta, mutta seuraavan kerran Leville mennessä teen uuden yrityksen. Ja varustaudun paremmin. Ruskan aikaan maisemat huipulta olisivat varmasti upeat.

 
katka_tunturi_huiputus5
katka_tunturi_huiputus8
 

Millaisia kokemuksia teillä on tunturille, tai mille tahansa huipulle, kiipeämisestä

You Might Also Like

27 Comments

  • Reply
    Stacy Siivonen
    20 tammikuun, 2020 at 5:55 am

    Huiputin Kätkätunturin 1983, tosin kesällä.
    Minnekään en lähde ilman käsi-GPS:ää, johon on ladattuna karttapaikka. Minnekään en lähde hortoilemaan ilman gpsiä ja sen akkuja.

    • Reply
      Annukka V
      20 tammikuun, 2020 at 9:11 am

      Kesällä varmasti Kätkätunturin maisemat on myös upeat.

  • Reply
    Anna | Tämä matka -blogi
    20 tammikuun, 2020 at 7:21 am

    Heh, minä en niin kamalasti kiipeile tuntureille tai vuorille, mutta erilaisia portaikkoja on kyllä kiipeilty paljonkin. Maya-temppeleitä, kirkontorneja, näköalapaikkoja, korkealla sijaitsevia luostareita ym. on tullut jalat täristen ja hiki valuen huiputettua. Yleensä ylös kyllä vielä pääsee, mutta se alastulo, kun jalat on jo ihan hapoilla on usein paljon raskaampaa.

    • Reply
      Annukka V
      20 tammikuun, 2020 at 9:12 am

      Itsekin olen muutamat rappuset erilaisten nähtävyyksien yms. perässä kiivennyt ja tuntuu, että kaikista pahin on mennä alas, jos ylhäällä on pitänyt kunnolla taukoa, jopa istunut. 😀

  • Reply
    Mira / Blinger shimmer -blogi
    20 tammikuun, 2020 at 10:01 am

    Täytyy tunnustaa etten ole Lapissa tainnut käydä lapsuuteni jälkeen, kohde jonne pitäisi ehdottomasti suunnata nyt aikuisiällä

    • Reply
      Annukka V
      23 tammikuun, 2020 at 11:01 am

      Aika monella taitaa olla samanlainen tilanne. Mutta onneksi vielä hyvin kerkii Lappiin matkustamaan.

  • Reply
    Iina / Iina travels
    20 tammikuun, 2020 at 11:05 am

    Lumikengät olisivat tuossa kohtaa voineet olla hyvät! Sopivat myös hyvin jyrkkien mäkien kanssa alastuloon.

    • Reply
      Annukka V
      23 tammikuun, 2020 at 11:02 am

      Joo, ne todellakin olis ollu tarpeen. Seuraavalla kerralla omat mukaan, ilman niitä ei taida pärjätä, vaikka kuinka muuta sanottaskin. 😀

  • Reply
    Henna
    20 tammikuun, 2020 at 11:17 am

    Upeita kuvia! Levi on itselläni vielä sellainen paikka, jossa ei koskaan ole tullut käytyä. Mutta ehkä vielä joskus 🙂

    • Reply
      Annukka V
      23 tammikuun, 2020 at 11:03 am

      Kiitos. 🙂 Tunturi maisemat ovat upeita. Levi oli mukava paikka vierailla, mutta riippuen tietysti mitä kaipaa, itse valitsin pääkohteeksi jonkin kansallispuiston ympäristön. Laskettelijallehan Levi on täydellinen paikka.

  • Reply
    Anmarien
    20 tammikuun, 2020 at 11:57 am

    Vaihtelevat kelit tuovat haasteita varustuksen valintaan ja myös se, jollei ihan tarkkaan tiedä mitä odottaa. Kerran sateet olivat jättäneet maastoon niin liejuiseksi, että kenkä upposi mutaan ja tietysti olin silloin jo kevyemmillä kengillä liikenteessä. Kapkaupungissa vuorella vaeltaessa reitti osoittautui myös huomattavasti haastavammaksi kuin olin ajatellut ja kävelin tiukasti kokeneemman henkilön jalanjäljissä kirjaimellisesti, sillä vieriminen alas ei ollut houkutteleva vaihtoehto.

    • Reply
      Annukka V
      23 tammikuun, 2020 at 11:07 am

      Ulkomailla varsinkin on vähän hankala arvioida kuinka haasteellisia reitit on. Olen itsekin monesti osallistunut esitteiden mukaan todella hankalakulkuisille ja vaikeille reiteille, jotka todellisuudessa ovat vastanneet hyvää metsäpolkua. Oikea varustelu ei aina oo niin helppoa. 😅

  • Reply
    Melissa
    20 tammikuun, 2020 at 2:35 pm

    Uuu vau, onpa upean näköistä. En ole kiipeillyt muualle kuin Vuosaaren huipulle 🙂 Joka kesä sekin pitää tehdä. Tulevaisuudessa on tarkoitus kiivetä Gubalowkalle nyt ainakin.

    • Reply
      Annukka V
      23 tammikuun, 2020 at 11:08 am

      Vuosaaren huippukin on hieno paikka! Onko tuo Gubalowka missä ja millainen kiipeäminen sinne on?

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    20 tammikuun, 2020 at 2:38 pm

    Enpä ole oikein osannut ajatellakaan tuntureita huiputettavan kävelemällä, lumessa! Aina sitä oppii jotain uutta 🙂

    • Reply
      Annukka V
      23 tammikuun, 2020 at 8:24 pm

      Seuraavalla talvireissulla Lappiin sitten vaan huiputtamaan tunturia.

  • Reply
    Minna
    20 tammikuun, 2020 at 3:33 pm

    Huh, miten harmi, ettet päässyt sinne huipulle asti, mutta olihan tuo nyt jo laskettavissa huipuksi:) En ole ihan tunturilla vaeltaja -tyyppiä, joten ei ole vastaavia kokemuksia:) Itse en olisi uskaltanut yksin lähteä seikkailemaan, joten olit reipas!

    • Reply
      Annukka V
      23 tammikuun, 2020 at 8:15 pm

      Olen liikkunut aika paljon luonnossa, tehnyt kesäaikaan pitkiäkin vaelluksia yksin, joten luonnossa liikkuminen on tuttua ja osaan ottaa myös luonnon vaatimukset huomioon, ja tarvittaessa luovuttaa. Mutta kokemattomana ei kannatakaan ainakaan kovin haastaville reiteille yksin lähteä, onneksi helppojakin reittejä on paljon tarjolla.

  • Reply
    Jenni
    20 tammikuun, 2020 at 6:49 pm

    Rohkea olit kun yksin lähdit tuollaiselle reissulle! Mua nauratti nuo erilaiset käsitykset isosta tiestä 😅 Levi on kiva paikka, ollaan parina jouluna oltu ja toivottavasti päästään vielä uudestaankin 🙂 Ehkäpä joskus tuonne Kätkätunturillekin!

    • Reply
      Annukka V
      23 tammikuun, 2020 at 8:31 pm

      Levi oli kyllä kiva paikka, mutta jos tykkää liikkua luonnossa, suosittelisin ainakin vierailemaan Ylläs-Pallastunturin kansallispuistossa. Se on vielä suhteellisen lähellä Leviä. (Tai no Lapin välimatkoissa, se on ihan vieressä. Autolla sinne pääsee kyllä helpoiten Leviltä 😀 .)

  • Reply
    Teija / Lähdetään Taas
    22 tammikuun, 2020 at 10:58 am

    Lapissa on kyllä aina yhtä kaunista. Välimatkojen arviointi on minusta aina yhtä vaikeaa, ja tuolla varmastikin vielä vaikeampaa. Hyvä, että puhelin toimi!

    • Reply
      Annukka V
      23 tammikuun, 2020 at 8:34 pm

      Joo, kiivetessä on mun mielestä tosi vaikee hahmottaa, että kuinka paljon on tullu käveltyä, kun se on kuitenkin rankempaa kuin tasasella kävely. Ja eipä tälläinen etelästä tuleva pärjää ilman nykyteknologiaa. Tosin opinpahan, että jatkossa kannattaa olla myös se ihan oikea kartta mukana.

  • Reply
    Mari
    23 tammikuun, 2020 at 6:39 pm

    Olipa hienosti ja kuvailevasti kirjoitettu teksti aiheesta ja maisemista, joita en itse oikein osaa edes kuvitella. Lapissa kun en ole koskaan talvella käynyt. Upea kuva tuo kuutamokuva!

    • Reply
      Annukka V
      23 tammikuun, 2020 at 8:34 pm

      Toivottavasti pääset joskus Lappiin. Tunnelma siellä on jotenkin taianomainen, sitä on vaikea selittää, se pitäisi kokea.

  • Reply
    VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa
    24 tammikuun, 2020 at 6:34 am

    Äh voihan harmi, että jäi huippu näkemättä! Ensi kerralla sitten. 🙂

  • Reply
    Cilla Maria
    25 tammikuun, 2020 at 9:22 am

    Tuli mieleen oma reissu Urho Kekkosen kansallispuistossa. Yritin huiputtaa Iisakkipäätä, mutta epäselvän reittiviitoituksen takia kuljin liian pitkälle ja päädyin Vahtamapäälle. Mietin vielä takaisin kääntymistä ja koetin suunnata Iisakkipään huipulle, mutta tuli vastaan tuo järjetön upottaminen, eikä eteneminen onnistunut enää mitenkään. Eri reissulla myös tuli kontattua poluilla ja olen myös laskenut mäkeä, kun se oli helpoin tapa tulla alas 😀

    • Reply
      Annukka V
      26 tammikuun, 2020 at 8:52 am

      Oltiin muuten varmaankin samaan aikaan Saariselällä ja mulla on ihan samanlaisia kokemuksia Iisakinpäältä. Ja se Iisakinpään reittiviitotus oli epäselvä. Mun piti mennä ns. sitä helpompaa reittiä, mutta oli tossakin reitissä aikamoinen kiipeäminen, ei ehkä yhtä jyrkkä kuin Kätkätunturin, mutta takasin tullessa sielläkin laskin pari kohtaa pyllymäkee. Mut ainakin oppi et lumikengät kannattaa ottaa mukaan, vaikka toisin sanottaskin. 😀

    Leave a Reply